Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Vanttuusta, k. 5.2.2019

KERJ-II, ERJ-II, KRJ-II, SLA-I

kuva © Milma

Vanttuusta, "Vanttu"

suomenpienhevostamma, VH15-018-1625

s. 10.12.2014, 27v.

147cm, hopeanruunikko

yleispainotteinen, He A, 110cm, CIC1

kasvattaja: Sirpa Metsälä evm

omistaja: Lupsakan Suomenhevoset


Saavutukset

Esteratsastusjaoksen laatuarvostelu 30.6.2018 ERJ-II
5,5 + 40 + 18 + 20 + 15 = 98,5p.

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.8.2018 KRJ-II
7,5 + 40 + 16 + 20 + 15 = 98,5 p.

Kouluratsastusjaoksen laatuarvostelu 15.8.2018 KRJ-II
5,5 + 40 + 16 + 20 + 15 = 96,5 p.

Suomenhevosten laatuarvostelu 20.9.2018 SLA-I
13 + 18 + 19 + 21 + 20 = 91


Luonne

Nyt lähti vanttuusta ja huolella. Piti taas kyylätä naamakirjan suomenhevosmarkkinat läpi ja vielä löytää sieltä jotain ostettavaa. Vaan minkä sille voi kun talliin on pakko saada hopeanruunikko piekkaritamma, jota kuvailtiin "eloisaksi ja omalla moottorilla liikkuvaksi". Sellainen se onkin. Harmi vain ettei ilmoituksessa kerrottu jarruviasta.

Vanttu on varsin näppärä pikkutamma, myös omasta mielestään. Vantun kanssa ei tule koskaan tylsää, ja hermot ovat mennä useaan otteeseen. Tamma on ihan kiltti hoidettaessa, mutta sillä on pieni pilke silmäkulmassa kokoajan. Vantun lempipuuhaa on ehdottomasti tutkia harjakopan sisältöä, poikkeuksena vain se, että tämä tamma todellakin nostelee harjoja sieltä siististi pois ja laittaa ne takaisin. Ei mikään ihme, että kasvattaja kutsui tamma hevosmaailman Einsteiniksi, sehän on fiksu kuin mikä. Ja koska se on nero, se ei tee mitään mikä voisi satuttaa sitä itseään, mutta keksii kyllä omistajalleen pikkuisia kepposia. Ensimmäisen yön jälkeen tammalla pistettiin karsinaan tuplalukot kun se riiviö karkasi karsinastaan ja chillaili käytävällä aamulla odotellen aamuruokiaan. Solmut se osaa avata nopeasti ja hyvin, siksi kiinni sitominen ei vain auta mitään. Naru pitäisi laittaa kunnon umpisolmuun niin että tamma ei katso, eikä sitä voi jättää yksikseen pitkäksi aikaa. Viisaana elikkona Vanttu nyppii solmua tasan niin kauan, että se aukeaa ja tamma pääsee omille teilleen. Muuten tamma on yleensä ihan kiva hoidokki, mitä nyt välillä hyppelehtii ja pyörii ja hyörii. Vähän ärtyneemmällä karjaisulla Vanttu yleensä rauhoittuu mukisematta.

Ratsuna Vanttu on vauhdikas ja iloinen. Tamma menisi eteenpäin niin kovin lujaa, eikä välittäisi tuon taivaallista mistään peräänannoista sun muista. Jos tamman kanssa jaksaa kuitenkin tahia ikuisuuden ja keskittyä Vanttuun täysillä, voi siitä saada jopa ihan mukavan ratsun. Mikään parkettien partaveitsi siitä ei tule, mutta Helpon A:n liikkeet se osaa jos tarpeeksi kauan jaksaa vääntää. Esteet se ylittää korkealta ja kovaa niin kuin meidän koneilla on tapana. Pidätteistä se ei välitä tuon taivaallista ja meno on välillä enemmän tai vähemmän vaarallisen näköistä, mutta esteiden yli päästään useimmiten yhtenä kappaleena ja puomit paikoillaan. Maastoesteillä sama homma. Vanttu painelee pikkukaviot tulessa ja tanner tömisten eteenpäin. Katsojia naurattaa kun pölypilvestä sukeltaa esiin pieni suomenputte, jonka harja hulmuaa ja naamalla on erittäin päättäväinen ilme. Ratsastajan hommaa on lähinnä pitää kiinni ja ohjata, Vanttu hoitaa kyllä loput. Maastoratsuna tamma on kiva, se on rohkea eikä saa sätkyä jokaisesta kahahduksesta. Vaikka se on vauhdikas, sillä voi vähän aremmatkin ratsastajat maastoilla, sillä Vanttu ei lähde käsistä, se on vain vähän energinen.

Vanttu on helppo kuljettaa, uteliaana ja rohkeana hevosena se menee ensiyrittämällä koppiin, eikä huutele matkan aikana. Kisapaikoilla se on aina vähän innokkaampi kuin yleensä, eli ihan mahdoton. Tamma pyörii hoitajan ympärillä väkkärää ja verryttelyssäkin haistelee ilmaa sieraimet suurina eikä tahdo oikein keskittyä mihinkään. Tamma tarvitseekin erikoispitkät veryttelyt ennen kisasuoritusta (erityisesti koulusuoritusta), jotta se malttaisi pysyä karvoissaan ja tehdä työnsä kunnolla.


 

Sukutaulu ja jälkeläiset

i: Vanttunen
sph, hprn, 145cm evm

ii: Vanuuko
sph, prn, 143cm, evm
iii: Huugo
sh, m, 149cm, evm
iie: Vanimo
sph, rt, 140cm, evm
ie: Rönttönen
sph, hpm, 145cm, evm
iei: Kankkunen
sph, hprn, 146cm, evm
iee: Rupliina
sph, klm, 143cm, evm
e: Jarvan Ilo
sph, rt, 144cm, evm
ei: Jarvan Onni
sph, prt, 142cm, evm
eii: Jarva
sph, vprt, 138cm, evm
eie: Onnekas
sph, rt, 143cm, evm
ee: Iloliemi
sph, vrt, 144cm, evm
eei: Taikaliemi
sph, km, 140cm, evm
eee: Ilakoija
sph, rt, 144cm, evm

Vantun suku on täynnä tappijalkaputteja, eli ei tarvitse edes miettiä mistä poni on perinyt pienet piirteensä. On siellä yksi täysikokoinenkin suomenhevonen, sentin verran. Vantun isä Vanttunen näyttää surulliselta harmaalta villalapaselta, mutta ulkonäkö pettää. Vanttunen ei ole surullinen vaan iloinen ja vauhdikas kuin mikä. Hopeanruunikko piekkariorilla riittää vauhtia ja intoa ja se painaa vieläkin kenttäradoilla menemään niin että nuorempiakin hirvittää. Isät ja tyttäret kilpailevat keskenään suvun kenttäkuninkuudesta, ja itse odottelen ainakin, että Vanttu päihittäisi oman isänsä ja olisi koko suvun paras, koska mulle se on ainakin koko suvun paras. Vanttusella on toistaiseksi vain pari kilpailevaa tammajälkeläistä, ja muutama kasvava ori. Vanttunen on periyttänyt hopeaa huolella, vain yksi orin jälkeläisistä ei kanna hopeaa tai ole hopeanvärinen.
Isänisä Vanuuko on punaruunikko kenttäori. Alimittainen ori ei ehkä ihan täytä ulkomuodoltaan pienhevosen vaatimuksia, vaan näyttää enemmän todella pieneltä suomenhevoselta. Ori on perinyt isänsä puolelta "oikean" suomenhevosen näon, eikä pienhevosleima ole kovin vahva. Menoa se ei silti haitannut, ja kenttäkilpailuissa Vanuuko korvasi kyllä sen minkä ulkonäössä menetti. Nykyään ori viettää jo eläkepäiviä, kun jalat eivät kestäneet enää vauhtia ja vaarallisia tilanteita. Uusia Vanuukolaisia tupsahtelee vielä maailmaan toivottavasti kauan. Iii. Huugo on suvun ainut "täysikasvuinen" putte. Tämäkin vain 149 senttinen ori oli varsin menevä kenttäpeli ja itsevarma kuin mikä. Sitä sai vähän jarrutella ja rauhoitella maastoesteillä, tämä oli olisi mennyt vaikka tulta päin jos ratsastaja olisi niin pyytänyt. Huugo oli mahdottoman miellyttämisenhaluinen ja rohkea ori, joka jätti maailmaan kuusi jälkeläistä, joista osa päätyi harrastehevosiksi, mutta pari kehittyi myös kunnon kilpahevosiksi. Jälkeläiset perivät orin mustaa väritystä ja rohkeutta. Iie. Vanimo oli pieni, vähän mitäänsanomattomampi piekkaritamma. Rautias tamma oli koko elämänsä vieroituksesta asti samalla omistajalla harrasteratsuja, ja kiersi välillä muutamia koulukilpailuja virkistysmielessä. Vanimo oli hyvärakenteinen ja liikkui nätisti, puhumattakaan ihmisrakkaasta ja miellyttävästä luonteesta. Vanimo sai vain yhden varsan ja vietti loppuelämänsä rauhallisesti lasten talutusratsuna ja laiduntaen.
Ie. Rönttönen on nätti hopeanmusta pienhevostamma, jota oltiin nimellä heitetty. Oikein sääliksi käy, koska tamma oli todellä nätti ja hieno hevonen, jolta ei suorituskykyäkään jäänyt liiemmin puuttumaan. Rönttönen kilpaili sujuvasti esteitä ja koulua, mutta kenttäkisoihin tammasta ei ollut. Rönttönen stressasi maastoesteitä vähän liikaa ja kahden päivän kilpailut kävivät tamman vasempaan etujalkaan, jonka se oli loukannut varsana laiduntaessaan. Tämän vuoksi Rönttösellä kilpailtiin erittäin maltillisesti, mutta näyttelyissä sitä kuljetettiin tuon tuostakin. Upea hopeanmusta tamma kantakirjattiin kakkoselle. Iei. Kankkunen oli hopeanruunikko monitoimiputte. Nuorempana orilla ajettiin, mutta vanhemmiten sille opetettiin myös ratsun salat ja kilpailtiin kenttä- ja esteratsastuksessa. Kouluratsastuksen saloja Kankkunen ei oikein ymmärtänyt, mutta esteitä ori hyppäsi suurella sydämellä. Vanhemmiten kilpailujen jäätyä ori toimi harrasteratsuna ja siitosorina. Kankkunen jätti maailmaan useita joka alueella menestyneitä suomen(pien)hevosia, joista moni peri myös ori hopeageenin. Iee. Rupliina oli kulomusta pikkutamma. Rupliina oli pesunkestävä kenttäputte, joka oli luonteeltaan iloinen ja miellyttämisenhaluinen. Rupliina teki kaiken mitä ratsastaja keksi pyytää, eikä väittänyt vastaan. Rupliina sai muutaman varsan, joista valitettavasti vain yksi päätyi kisakentille, loput päätyivät ratsastuskouluihin opetusratsuiksi.

Vantun emä Jarvan Ilo on pirtsakka ja vauhdikas suomenpienhevostamma. Jarvan Ilo kilpaili kenttäratsastuksessa helpoissa luokissa kohtalaisen hyvällä menestyksellä. Pienikokoinen rautias tamma on varmajalkaineen ja erittäin miellyttävä ratsu. Jarvan Ilo on reipas ja luonteeltaan hyvinkin miellyttämisenhaluinen. Tamman kilpaura on nyt jäänyt jo taakse, ja se on siirtynyt jalostukseen. Vanttu oli tamman ensimmäinen jälkeläinen, mutta ei suinkaan viimeinen.
Ei. Jarvan Onni eli lyhyemmin Onni oli punarautias, 142 senttimetriä korkea piekkariori. Onni kilpaili lähinnä esteitä, mutta kävi mokoma kenttäkisoissakin kääntymässä. Onni oli rohkea ja vauhdikas, mutta maastoesteille vähän turhankin vauhdikas. Sen lisäksi orin parhaimpiin puoliin ei kuulunut kouluratsastusliikkeiden hallinta ja kuuliaisuus. Esteratsuna Onni menestyi hyvin, se hyppäsi kovaa ja korkealta. Onni kilpaili pitkään ja menestyksekkäästi jättäen samalla maailmaan useita varsoja, joista osa päätyi kilparadoille ja osa harrasteratsuiksi. Ori elää ja porskuttaa vieläkin, nykyään jo siitosurankin taakseenjättäneenä oloneuvoksena. Eii. Jarva oli vaaleanpunarautias piekkariori. Alle 140 senttiä korkea ori kilpaili esteratsastuskilpailuissa. Jarva oli melkoinen machomies, jolla oli iso ego. Kilpailupaikoilla orilla oli tapana huudella kaikille tammoille ja uhitella oreille. Tämän vuoksi lupaavasta orista otettiin pakasteita talteen ja se ruunattiin. Ruunana Jarva käyttäytyi paremmin, mutta myös se jokin sammui hevosessa, ja kilpailutulokset huononivat hieman. Matalemmissa luokissa ruuna pärjäsi edelleen hyvin, joten sillä siirryttiin kilpailemaan niitä, kunnes sen oli aika jäädä eläkkeelle. Niin ruuna siirtyi tätiratsuksi, joka lopetettiin vanhuuden vaivoihinsa 26-vuotiaana. Eie. Onnekas oli kiltti, rautias pienhevostamma. 143 senttiä korkea neitokainen kilpaili esteitä ja koulua. Siitä yritettiin myös kenttäratsua, mutta se oli vähän turhan arka siihen touhuun. Este- ja koulukilpailuissa tamma pärjäsi kuitenkin hyvin. Tamma kilpaili niin kauan kunnes se sai jännevamman, ja päätettiin että neiti on kilpailunsa kilpaillut. Tamma siirtyi siitoskäyttöön ja samalla sitä kuntoutettiin. Ahkeralla hoidolla Onnekas olisi voinut vielä kilpailla, mutta koska ikääkin oli jo melko paljon, sunnuntairatsuna olisi parempi jatkaa. Onnekas lopetettiin 22-vuotiaana rajun ähkyn vuoksi.
Emänemä Iloliemi oli ennen menestynyt kenttäratsu, nykyään vaaleanrautias tamma toimii lasten ratsuna ja mammana. Iloliemellä kilpailtiin kenttää CIC1-tasolle asti. Iloliemi oli keskinkertainen suorittaja, mutta se keräsi myös voittoja ja sijoituksia kiitettävän määrän. Kenttäkilpailujen käydessä turhan raskaaksi tamma siirtyi kilpailemaan este- ja koulukilpailuja. Nykyään pikkutamma toimii harrasteratsuna, jolla teetetään varsa silloin tällöin. Eei. Taikaliemi oli myös kenttäratsu. Pienikokoinen ori oli päättäväinen ja pippurinen ratsu. Se oli rohkea ja soveltui hyvin kenttäratsuksi. Kimo ori oli ihailtu näky niin kilpailuissa kuin myös näyttelyissä. Värinsä, luonteensa ja taitojensa vuoksi ori oli hyvin kysyttyä tavaraa suomenhevosjalostuksessa, joten se jätti maailmaan monta jälkeläistä. Ori lopetettiin 24-vuotiaani vanhuuden vaivojen vuoksi. Eee. Ilakoija oli yhtälailla pienikokoinen, rautias tamma. Ilakoija kunnostautui koulukilpailuissa. Tammalla oli ratsulle hyvin ominainen ja hyvä rakenne, joka mahdollisti vaativienkin liikkeiden suorittamisen. Ilakoija kantakirjattiin myös kakkospalkinnolle, ja se sai yhteensä viisi jälkeläistä, jotka kaikki kilpailivat enemmän tai vähemmän. Tamma eli 30-vuotiaaksi asti, ennen kuin kuoli luonnollisesti vanhuuteen laitumella.

Jälkeläiset

t. Peikkolan Vanutta - s. 8.1.2015
i. Pätkäjätkä

t. Peikkolan Hento - s. 8.12.2015
i. Hurmosveikko

t. Peikkolan Venla - s. 8.12.2015 - KTK-II
i. Pätkäjätkä

 


 

Kilpailutulokset

ERJ 43 sij.
10.9.2015 - Eddangård - 110cm - 3/30
12.9.2015 - Mörkövaara - 110cm - 2/30
14.9.2015 - Mörkövaara - 110cm - 4/30
14.9.2015 - Eddangård - 110cm - 5/30
15.9.2015 - Erkinheimot - 110cm - 2/23
17.9.2015 - Erkinheimot - 110cm - 2/23
17.9.2015 - Eddangård - 110cm - 2/30
18.9.2015 - Eddangård - 110cm - 2/30
18.9.2015 - Erkinheimot - 110cm - 3/23
18.9.2015 - Petäjävaara - 110cm - 5/30
19.9.2015 - Petäjävaara - 110cm - 4/30
22.9.2015 - Mörkövaara - 110cm - 2/30
23.9.2015 - Mörkövaara - 110cm - 1/30
23.9.2015 - Moana part breds - 110cm - 1/40
30.9.2015 - Teerivaara - 110cm - 2/30
11.11.2015 - Tamas - 110cm - 2/40
12.11.2015 - Aittohaara - 110cm - 2/40
13.11.2015 - Aittohaara - 110cm - 1/40
13.11.2015 - Tamas - 110cm - 3/40
15.11.2015 - Tamas - 110cm - 2/40
16.11.2015 - Tamas - 110cm - 2/40
17.11.2015 - Tamas - 110cm - 4/40
18.11.2015 - Aittohaara - 110cm - 6/40
22.11.2015 - Tamas - 110cm - 1/40
23.11.2015 - Tamas - 110cm - 4/40
25.11.2015 - Tamas - 110cm - 6/40
28.11.2015 - Tamas - 110cm - 3/40
29.11.2015 - Tamas - 110cm - 3/40
30.11.2015 - Edelsten - 110cm - 3/30
4.12.2015 - Edelsten - 110cm - 4/30
7.12.2015 - Edelsten - 110cm - 4/30
9.12.2015 - KK Holmberg - 110cm - 4/30
18.12.2015 - Edelsten - 110cm - 4/30
21.12.2015 - Edelsten - 110cm - 5/30
22.12.2015 - Edelsten - 110cm - 3/30
23.12.2015 - Peikkola - 110cm - 3/25
24.12.2015 - Peikkola - 110cm - 5/25
25.12.2015 - Turmeltaja - 110cm - 3/30
2.1.2016 - Mörkövaara - 110cm - 2/30
3.1.2016 - Edelsten - 110cm - 2/30
4.1.2016 - Mörkövaara - 110cm - 2/30
8.1.2016 - Mörkövaara - 110cm - 2/30
9.1.2016 - Mörkövaara - 110cm - 4/30
KERJ 49 sij.
13.9.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 3/40
18.9.2015 - Pirunkorpi - Helppo - 5/34
27.9.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 6/40
28.9.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 6/40
7.10.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 2/40
8.10.2015 - Rohkelikko - CIC1 - 1/21
10.10.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 3/40
21.10.2015 - Turmeltaja - CIC1 - 5/30
4.11.2015 - Rohkelikko - CIC1 - 4/40
11.11.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 3/30
16.11.2015 - Taikakuun Kartano - CIC1 - 5/30
17.11.2015 - Pirunkorpi - CIC1 - 4/30
17.11.2015 - KK Lamoca - CIC1 - 4/30
19.11.2015 - Huvitutti - CIC1 - 2/30
19.11.2015 - Pimento - CIC1 - 2/30
21.11.2015 - Pimento - CIC1 - 3/30
21.11.2015 - Huvitutti - CIC1 - 4/30
21.11.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 1/30
22.11.2015 - Pirunkorpi - CIC1 - 2/30
23.11.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 1/30
23.11.2015 - KK Lamoca - CIC1 - 5/30
24.11.2015 - Pimento - CIC1 - 3/30
24.11.2015 - KK Holmberg - CIC1 - 5/40
25.11.2015 - Pirunkorpi - CIC1 - 3/30
30.11.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 2/30
1.12.2015 - KK Holmberg - CIC1 - 5/30
1.12.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 2/30
2.12.2015 - Peikkola - CIC1 - 1/25
3.12.2015 - Peikkola - CIC1 - 5/25
4.12.2015 - Peikkola - CIC1 - 3/25
6.12.2015 - KK Holmberg - CIC1 - 5/30
6.12.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 4/30
11.12.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 3/40
12.12.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 4/30
13.12.2015 - Lepmets - CIC1 - 5/30
14.12.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 2/30
15.12.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 4/30
15.12.2015 - Whispering Heaven - CIC1 - 4/23
15.12.2015 - Whispering Heaven - CIC1 - 2/30
16.12.2015 - Huvitutti - CIC1 - 4/30
17.12.2015 - Huvitutti - CIC1 - 4/30
19.12.2015 - Whispering Heaven - CIC1 - 3/30
22.12.2015 - Whispering Heaven - CIC1 - 2/30
27.12.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 5/30
29.12.2015 - Mörkövaara - CIC1 - 2/30
2.1.2016 - Mörkövaara - CIC1 - 1/30
2.1.2016 - Viisikko - CIC1 - 1/30
3.1.2016 - Mörkövaara - CIC1 - 4/30
7.1.2016 - Mörkövaara - CIC1 - 4/30
KRJ 46 sijoitusta
23.6.2018 - KK Force - He A - 1/100
30.6.2018 - KK Force - He A - 7/100
1.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 3/30
1.7.2018 - Kärmeniemi - He A - 1/40
2.7.2018 - Kärmeniemi - He A - 6/40
2.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 3/30
2.7.2018 - Kärmeniemi - He A - 1/40
3.7.2018 - Dawnfrost - He A - 1/30
3.7.2018 - Riimuvaara - He A - 1/30
4.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 3/30
5.7.2018 - Kärmeniemi - He A - 4/40
5.7.2018 - KK Force - He A - 8/100
5.7.2018 - Riimuvaara - He A - 1/30
5.7.2018 - Riimuvaara - He A - 2/30
6.7.2018 - Riimuvaara - He A - 3/30
6.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 1/30
7.7.2018 - Dawnfrost - He A - 3/30
7.7.2018 - Kärmeniemi - He A - 4/40
8.7.2018 - Riimuvaara - He A - 4/30
9.7.2018 - Kärmeniemi - He A - 3/40
10.7.2018 - Dawnfrost - He A - 3/30
11.7.2018 - Riimuvaara - He A - 5/30
12.7.2018 - Riimuvaara - He A - 5/30
13.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 1/30
14.7.2018 - Riimuvaara - He A - 4/30
15.7.2018 - Riimuvaara - He A - 5/30
15.7.2018 - Dawnfrost - He A - 5/30
15.7.2018 - Kärmeniemi - He A - 6/40
16.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 2/30
16.7.2018 - Kärmeniemi - He A - 2/40
16.7.2018 - Riimuvaara - He A - 4/30
18.7.2018 - Riimuvaara - He A - 2/30
20.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 4/30
21.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 4/30
21.7.2018 - Dawnfrost - He A - 1/30
22.7.2018 - Dawnfrost - He A - 3/30
22.7.2018 - Dawnfrost - He A - 5/30
22.7.2018 - Riimuvaara - He A - 3/30
22.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 3/30
23.7.2018 - Dawnfrost - He A - 5/30
25.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 2/30
26.7.2018 - Dawnfrost - He A - 2/30
28.7.2018 - Riimuvaara - He A - 3/30
29.7.2018 - Riimuvaara - He A - 2/30
30.7.2018 - Riimuvaara - He A - 3/30
30.7.2018 - Noir Poneys de Sport - He A - 2/30

VSR 1 sij.

31.12.2015 - VSR-Cup - CIC1 - 6/50


Päiväkirja ja valmennukset

15.8.2018 – päiväkirja kirjoittaja: omistaja

Tänään meidän Vanttu oli mukana myös KRJ-laatuarvostelussa. Kouluratsastus ei ole ehkä se vauhdikkaan tamman lempparijuttu, mutta hienosti pärjättiin silti. Kotiin tamma toi II-palkinnon, johon olen varsin tyytyväinen. Hieman harmittaa, että Vanttu on kerännyt sellaisen kakkosrivin kaikista laatuarvosteluistaan, mutta en ole silti lainkaan pettynyt tamman suorituksiin. Nyt Vantulla onkin enää suomenhevosten laatuarvostelu edessä, lisäksi ehkä yksi tai kaksi varsaa. Mehän olemme jo talliin saaneet Vantun lapsenlapsen, joka on perinyt myös hopeavärin tältä pikkutammalta. Meidän uudelle varsalle onkin jo kovasti suunnitelmia ja odotuksia, sillä saatoin hieman rakastua siihen. Eikä sen nimikään ihan turhaan ole Vadelmaviineri.

Tänään olimme kuitenkin melko myöhään kotosalla laatuarvostelusta, joten kuskasin tamman vain suoraan laitumelle. Nyt ei Vantun kanssa tarvinnut oikeastaan enää treenailla, pientä ylläpitoratsastelua vain. Tamma sai siis nauttia viimeisistä kesäpäivistä vielä rauhassa laitumella käyskennellen. Minä itsehän juhlistin laatuarvostelumenestystämme lasillisella valkoviiniä ja aloin pähkäilemään sopivaa isäehdokasta Vantun varsalle.

14.7.2018 – päiväkirja kirjoittaja: omistaja

Ihan yhtä lailla kun olin päättänyt ilmoittaa Pätkän KRJ-laatuarvosteluun, olin päättänyt myös ilmoittaa Vantun. Tamma oli hienosti kerännyt sijoitukset täyteen ja lopettanut kisauransa, joten nyt oli kyse enää ylläpitoratsastuksesta. Meidän tallityttö Elsa oli ollut kiinnostunut kokeilemaan tammaa, nyt kun sitä ei oikein enää tarvinnut treenata. Minunkin mielestäni se oli hyvä ajatus, sillä itselläni oli kädet täynnä kilpailevien hevosten ja varsojen kanssa. Elsa oli jo ihan osaava ratsastaja, ja uskoin siihen, että hän pärjäisi tamman kanssa. Olinkin luvannut pitää hänelle jotain tunninpoikasta ensimmäisellä ratsastuskerralla, samalla talutellen Toopea, joka oli taas kolhittua jalkansa ja oli saikulla. Olin juuri ratsastanut Pätkän, joten nyt mielelläni pidin hieman vapaata, ainakin sen tunnin ajan. Olin jo taluttelemassa Toopea kentällä, kun Elsa saapui paikalle jo valmiiksi hikisen näköisenä. Vanttu oli kuulemma ollut vähän haasteellinen hoitaa, mutta varusteet olivat nyt päällä ja hevonen kentällä. Ei siis muuta kuin töihin.

Alkukäyntien jälkeen pyysin ratsukkoa verryttelemään käynnissä tehden pohkeenväistöjä ja kokeilemaan myös avo-ja sulkutaivutuksia. Pohkeenväistöt sujuivat yllättävän hyvin tamman ja ratsastajan ensimmäiseksi kerraksi, mutta taivutuksissa oli toivomisen varaa. En kuitenkaan antanut Elsan luovuttaa, vaan sanoin, että jatkaa yrittämistä niin kauan, että oikeat nappulat löytyvät. Jokainen hevonen on kuitenkin hieman erilainen ja tiesin, että Elsa osasi kyllä. Vanttu ei ehkä ollut sieltä helpoimmasta päästä kouluratsuna, joten Elsa sai tehdä toden teolla töitä. Onnistuneen suorituksen jälkeen käskin Elsan kokeilla uudestaan ja tehdä tismalleen samalla tavalla kuin aiemmin. Ratsukko teki muutaman onnistuneen toiston, jonka jälkeen annoin luvan verrytellä ravissa. Elsa alkoikin jo ilman ohjeistusta tehdä ympyröitä ja temponmuutoksia, johon olin hyvin tyytyväinen. Tyttö alkoi ymmärtää, kuinka saada mielellään suoraa juokseva hevonen kuulolle. Vanttukin näytti melkein oikealta kouluratsulta, kun Elsa teki myös muutaman pohkeenväistön ravissa. Runsaan ravailun jälkeen käskin Elsan kävellä hetken aikaa pitkin ohjin, ja kävin sillä välin suihkuttelemassa Toopen jalkaa kylmällä vedellä ennen kun vein sen takaisin tarhaansa.

Takaisin tullessani Elsa oli jo alkanut keräillä ohjia ja jatkoi ravitehtävien parissa. Sanoin, että nyt voisi olla aika kokeilla hieman laukata ja ilman sen suurempia ohjeita tyttö nosti laukan sopivassa kohdassa. Ratsukko aloitteli laukkaamaan pääty-ympyrällä, jossa Vanttua oli helpompi hallita. Tamma olisi niin mielellään mennyt lujaa, mutta Elsa piti tamman hyvin hyppysissään ja vauhti oli oikein maltillista. Ainoastaan uralle siirtyessään Vanttu alkoi kiihdytellä, mutta Elsa käänsi tamman heti ympyrälle, mikä esti tammaa juoksemasta kuin päätön kana. Olin myös huomannut, että se oli hellävaraisempi keino saada hevonen hidastaan kuin antaa pidätteitä toisensa perään. Olin siis oikein tyytyväinen ja luotin tytön pärjäämiseen tamman kanssa. Sanoin Elsalle, että hän voisi tehdä jo loppuverryttelyt ravissa ja käynnissä ja lähdin itse hakemaan seuraavaa liikutettavaa hevosta.

1.6.2018 – päiväkirja kirjoittaja: omistaja

”Omistajanvaihdoksen” jälkeen oli minun aikani tutustua tähän pikkusuokkiin, jonka olin mennyt ostamaan tallin kylkiäisinä. Nättihän se on kuin mikä, mutta myös varsinainen sählä. Tiesin, että näillä hevosilla ei ole hetkeen tehty oikein mitään, joten päätin tutustua tammaan hieman maasta käsin ja irtojuoksuttaa pahimpia hupsuiluja pois.

Kävin hakemassa pörrötukkaisen Vantun laitumelta, jossa se kasvatti vatsaansa samaa tahtia kuin kunto rapistui. Pyyhin hikeä otsaltani ja ajattelin tulevaa urakkaa, jotta saisin Vantun kilpailukuntoon ja valmistautumaan laatuarvosteluihin. Onnekseni en joutunut tällä helteellä juoksemaan tamman perässä, vaan se löntysteli kiltisti luokseni kun vilautin porkkanaa. Valitettavasti sain myös kaikki muut lauman neitokaiset kimppuuni. Selviydyin kuitenkin kunnialla laitumelta tallille. Sidoin Vantun kiinni hoitopaikalla olevaan tukkiin. Pidin auringosta, mutta tässä saisi myös hieman varjoa. Hoitotarvikkeet ja varusteet olin roudannut jo etukäteen killumaan tukin päälle.

Tamman kaunista, punertavanruskeaa turkkia ei oikein tahtonut erottaa pölykerroksen alta, mutta nopealla pölyharjalla suihkimisen jälkeen Vanttu näytti taas hevoselta eikä suohirviöltä. Olin jättänyt riimunnarun melko löysälle ja tamma hamusi maassa kasvavia ruohonkorsia suuhunsa. Ainakin se pysyi paikallaan ja jätti solmun rauhaan. Puhdistin kavioita ja muistin, että pitäisi soittaa kengittäjälle. Tamman kaviot olivat hivenen kasvaneet, eikä niissä ollut kenkiä pitkän lomailun jäljiltä. Eikä tainnut olla millään muullakaan kantturalla, joten odotettavissa olisi taas sievoinen lasku. Onneksi perintörahoja oli vielä jäljellä toimintani turvaksi. Harjasin Vantun punaiset suojat puhtaiksi ja päätin, että pitäisi aivan ensitöikseni pestä kaikki varusteet. Saatuani jokaisen kintun suojattua, irrotin riimunnarun tolpasta ja lähdin lompsimaan neitokainen vanavedessäni kohti kenttää.

Suljin kentän portin ja otin Vantulta riimun pois. Vanttu lähti laahustamaan kohti kentän reunoja, jossa näkyi herkullisen vihreitä ruohotupsuja. Katselin tyytyväisenä kenttää, olin heti ensi töikseni kunnostanut kentän ja maneesin ja rakentanut kentälle oikein uuden aidan (vanha oli kumossa kolmesta kohtaa). Heiluttelin riimunnarua laiskasti Vantun takana. Se katsoi narua sivusilmällä, mutta ei toistaiseksi tehnyt elettäkään liikkuakseen. Huokaisin, tämä tietäisi minulle hikisiä hetkiä. Aloin hölkätä ja heilutella narua kovemmin, samalla maiskuttaen. Se taisi herättää Vantussa jonkin epämääräisen muiston, sillä tyttö ampaisi vauhtiin ja laukkasi kentän poikki pukitellen.

Olin puoli tuntia ryntäillyt Vantun perässä kentällä, ja pakko sanoa, että olin todella tyytyväinen tammaan. Pahimmat pöllöenergiat päästeltyään se ravasi ja laukkasi varsin nätisti jo ympyrällä, kunhan vain aktiivisesti pyysin sitä. Annoin tamman hidastaa käyntiin ja menin sitä kohti. Ryntäät ja kaulan alapuoli olivat aivan hikiset, samoin vatsan alta. Puin Vantulle riimun ja taluttelin sitä kohti rantaa. Tamma oli selkeästi väsynyt ja käveli paljon hitaammin kuin menomatkalla. Hengityksen (sekä hevosen, että minun) tasaannuttua sidoin tamman taas hoitopaikalle, jossa huuhtelin hikisiä paikkoja puutahraletkulla. Vanttu nautti pesemisestä, ja tunki jatkuvasti turpaansa vesisuihkuun. Vedin hikiviilalla enimmät vedet pois ja lähdin kuskaamaan tammaa takaisin laitumelle. Huomenna voisinkin jo nousta Vantun selkään ja kokeilla vähän kuinka tamma pelittää.

26.8.2015 - Päiväkirja kirjoittaja: omistaja

Vanttu oli tänään poikkeuksellisen rasittava. Se nyppi kaikkea ihan kokoajan ja hypähteli talutettaessakin piruetteja. Selkäännousussa kesti viisi minuuttia, kun tamma ei olisi millään malttanut pysyä paikallaan. Ilmeisesti eilisen päivän estetreeni ei suinkaan ollut vienyt tammasta mehuja, päinvastoin.
Itse treeni sujui yllättävän hyvin. Harjoittelimme lisättyä ravia ilman kaahotusta, pohkeenväistöä, avotaivutuksia ja sulkutaivutuksia. Vantulla on tapana vähän juosta alta pois, erityisesti lisäyksissä, joten päätin että on paras harjoitella sellaista kuin käsissä pysymistä. Ensimmäinen puolituntinen meni siihen, että yritin saada tamman rauhoittumaan ja liikkumaan kauniisti muodossa ilman ylimääräistä kaahotusta. Lopulta lukuisat puolipidätteet ja muut poppaskonstit läpäisivät Vantun paksut aivot ja se alkoi liikkua ihan nätisti. Teimme muutamia pohkeenväistöjä sekä käynnissä että ravissa, jotta saisin tamman yhä enemmän kuulolle. Pohkeenväistöistä onnistui noin joka toinen, joten lopetin koko touhun onnistuneeseen pohkeenväistöön ja kehittelin itsellemme tehtävän, jossa piti ravata pitkät sivut lisättyä ravia ja lyhyilla sivuilla siirtyä käyntiin, tehdä voltti ja siirtyä takaisin raviin. Ensimmäiset kierrokset menivät ihan pipariksi kun Vanttu joko nosti laukan tai jatkoi kamalaa juoksemista ilman käyntisiirtymiä. Aikamme kulutettuamme uraa syvemmäksi homma alkoi jopa onnistua. Onnistneiden lisäyksien jälkeen teimme muutamat avo- ja sulkutaivutuket molempiin suuntiin ja kävelimme loppukäynnit ilman satulaa. Loppukäyntien aikaan alkoi sataa kuin saavista ja talliin päästyämme joka paikka oli ihan märkä. Vanttukin näytti jopa surkealta.

 

©2019 Lupsakan Suomenhevosten muistosivut - suntuubi.com